Professori Jussi Huttunen
Puhe Jalmari ja Rauha Ahokkaan Säätiön 50-vuotisjuhlassa 3.11.2007

Sairauksien ehkäisyyn tarvitaan koko yhteiskunta

Maailman terveysjärjestön, WHO:n määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. WHO:n määritelmää on arvosteltu - voimakkaastikin - siksi, että tällaista tilaa ei kenenkään ole mahdollista saavuttaa. Määritelmää on myöhemmin kehitetty korostamalla terveyden dynaamisuutta ja "spirituaalisuutta". Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa.

Jokainen ihminen määrittää terveytensä omalla tavallaan, ja tämä määritelmä on lopulta se tärkein. Oma koettu terveys saattaa poiketa paljonkin lääkärin arviosta ja muiden ihmisten käsityksestä. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä on vaikeitakin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat voimakkaasti hänen tavoitteensa ja se, millaisessa ympäristössä hän elää.

Esimerkkejä terveyden suhteellisuudesta on helppo löytää. Vähäinen sormivamma ei suurestikaan vaikuta historianopettajan elämään, mutta on katastrofi konserttiviulistille. Vaikeasti liikuntavammaisen ihmisen koettu terveys voi olla hyvä, jos hän elää ympäristössä, joka helpottaa hänen liikkumistaan ja jos hänen läheisensä tukevat ja auttavat häntä. Tärkeä koetun terveyden osa onkin riippumattomuus, autonomia, kyky ja mahdollisuus itse päättää teoistaan ja toimistaan ja itse huolehtia itsestään. Mitä paremmin ihminen on oman elämänsä ohjaksissa, sen paremmaksi hän kokee terveytensä ja päinvastoin.

Entä mitä sitten on sairaus? Sairaus kuvataan usein poikkeavuudeksi normaalista, tunnistettavaksi häiriöksi elimistön toiminnassa, mutta yksiselitteinen ei tämäkään määritelmä ole. Mitä tarkoittaa normaali? Milloin veren kolesteroli- tai verensokeripitoisuus on normaali ja milloin kohonnut arvo on poikkeava ja puhuu sairauden puolesta? Onko lihavuus sairautta ja jos on niin milloin se on? Onko koko ajan liikkeessä olevalla ja pikku kepposia tekevällä pojalla lääkehoitoa vaativa tarkkaavaisuushäiriö vai onko kyseessä vain reipas pojanviikari.

"Normaalin" ja "epänormaalin" erottaminen toisistaan on yksi lääketieteen suurista haasteista. Ihmisten ominaisuudet eivät ole identtisiä. Esimerkiksi laboratoriotutkimusten tulokset ovat toisilla hieman korkeampia ja toisilla matalampia, vaikka kaikki ovat terveitä. Normaalin ja epänormaalin välinen raja on ani harvoin terävä ja jokaiselta löydetään vuorenvarmasti joku "epänormaali" arvo, jos häntä tutkitaan riittävän paljon. Joskus on puoliksi leikillään ja puoliksi vakavasti sanottu, että terveitä ovat vain ne, jota ei ole riittävästi tutkittu.

Normaalin ja epänormaalin välistä rajaa hämärtää myös se, että sairaudet syntyvät monien syiden yhteisvaikutuksesta. Hyvä esimerkki on sepelvaltimotauti. Se on lähes aina usean tekijän aiheuttama ja mitä enemmän riskitekijöitä on, sen suurempi on vaara. Lopputulos ei ole yksittäisten vaikutusten summa vaan niiden kerrannainen - tekijät pahentavat toinen toistensa vaikutusta. Lievästi kohonneen kolesteroliarvon vaikutus on yksin pieni, mutta yhdessä muiden tekijöiden kanssa se voi olla suuri. Vaikka se ensi kuulemalta tuntuukin kummalliselta, parasta kolesterolin hoitoa voi olla tupakoinnin lopettaminen.

Aina eivät ammattihenkilöt löydä tunnistettavaa sairautta potilaan vaivoista huolimatta. Lääketieteen historia on täynnä esimerkkejä, joissa selittämättömälle oireelle on myöhemmin löydetty yksinkertainen selitys. Laktoosi-intoleranssin oireet tulkittiin "psyykkisiksi", kunnes oireiden syy löydettiin: maitosokeri ei näillä ihmisillä imeydy ja tämä aiheuttaa osalle vaikeita vatsavaivoja. Sairauden syyn selviäminen voi perusteellisesti muuttaa hoidon. Mahahaavaa pidettiin stressistä johtuvana sairautena, kunnes keksittiin, että sen aiheuttaakin bakteeritulehdus ja nykyisin sairaus hoidetaan menestyksellisesti antibiooteilla.

Lääketiede tuottaa jatkuvasti uutta tietoa sairauksista ja niiden syistä. Arkisille ilmiöille löytyy koko ajan "lääketieteellisiä" selityksiä. Myönteisellä kehityksellä on kääntöpuolensa. Ihmiset odottavat tänään lääketieteeltä apua kaikkiin elämän ongelmiin. Menetyksen aiheuttamaa surua hoidetaan masennuslääkkeellä, ja liikunta ja terveellinen ruokavalio korvataan kolesteroli- ja verenpainelääkkeillä. Yhä vähäisempiä poikkeamia keskiarvosta pidetään sairautena ja hoidetaan lääkkeillä ja muilla huippulääketieteen menetelmillä. Elämä ja yhteiskunta medikalisoituvat, kaikki muuttuu lääketieteeksi.

Terveyttä on usein sanottu elämän voimavaraksi, jota voidaan sekä kasvattaa että kuluttaa. Terveyspääomaa kerätään ja menetetään äidin kohdusta hamaan vanhuuteen. Ikääntymisen tutkijat sanovat, että pääoma on suurimmillaan noin 30-vuotiaana. Siihen asti se kasvaa ja sen jälkeen sitä kuluu enemmän kuin kertyy. Tämän päivän terveys perustuu kaikkeen siihen, mitä ennen tätä on tapahtunut, ja tämän päivän päätöksillä ja teoilla vaikutamme tulevaan terveyteen. Mitä enemmän terveyspääomaa on, sen pitemmälle myös lykkääntyy se hetki, jolloin emme enää ole itse elämämme ohjaksissa vaan toisten ihmisten armoilla.

Terveyspääomaan vaikuttavia tekijöitä on lukemattomia. Pelkistäen ne voidaan jatkaa kuuteen ryhmään: perintötekijät, "sisäinen" maailmamme, fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, elintavat, hoitotoimet ja sattuma. Geenien merkitys on pienempi kuin usein ajatellaan. Ne aiheuttavat yleensä vain taipumuksen ja muut tekijät määräävät sen, kehittyykö sairaus vai ei. Poikkeuksia säännöstä kuitenkin on. Jotkut geenit aiheuttavat vääjäämättä sairauden ja jotkut saattavat hyvinkin tehokkaasti suojata sairaudelta.

Sairauksien tai terveyden periytyminen on usein näennäistä. Kodin arvot ja asenteet, kotona omaksutut elintavat ja kodin ilmapiiri vaikuttavat voimakkaasti terveyteen. Terveys ja sairaudet siirtyvät perheittäin sukupolvesta toiselle, mutta syynä eivät ole geenit. Tapoja ja kulttuuria ihmiseltä toiselle ja sukupolvelta toiselle siirtäviä mekanismeja on joskus kutsuttu "meemeiksi". Meemien vaikutus näyttää olevan monin verroin suurempi kuin geenien.

Sattuman merkitys on yksilötasolla aina suuri. Vaarojen ja vaaratekijöiden yhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Väärällä kaistalla vastaan tulevalle rattijuopolle tai luonnonmullistukselle emme voi mitään, vaikka kuinka yrittäisimme elää terveellisesti. Terveyden ennustamisen vaikeus johtuu osaksi juuri sattumasta. Jotkut sairastuvat, vaikka eläisivät kuinka terveellisesti, ja toiset säilyttävät terveytensä ja toimintakykynsä, vaikka elävät kaikkia ohjeita ja neuvoja noudattaen.

Fyysinen elinympäristö vaikuttaa terveyteen monella tavalla. Elämme läheisessä yhteydessä omien mikrobiemme - bakteerien ja virustenkin - kanssa, mutta saamme myös koko ajan uusia muilta ihmisiltä, eläimiltä ja muualta ympäristöstä. Osa niistä on saman tekeviä, osa hyödyllisiä ja pieni osa terveydelle vaarallisia. Fyysisessä elinympäristössä on monia muitakin terveysuhkia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on vakuuttavasti osoitettu, että liikenteen ja teollisuuden päästöistä peräisin olevat pienhiukkaset lisäävät sepelvaltimotautikohtauksia.

Sosiaalisen elinympäristön merkitys ihmisen terveydelle on selvinnyt vasta viime vuosina. Muilta ihmisiltä saatu tuki edistää terveyttä, suojaa sairauksilta ja parantaa ennustetta niillä, jotka jo ovat sairastuneet. Mitä enemmän ystäviä ihmisellä on ja mitä aktiivisempi hän on, sen parempi on hänen terveytensä. Parisuhteessa elävien terveys on parempi ja kuolemanvaara pienempi kuin yksinäisten ihmisten. Vasemmassa nimettömässä kimalteleva sormus on terveyden kannalta kultaakin arvokkaampi.

Sisäinen maailmamme - tällä tarkoitan luonnetta, kokemuksia, arvoja ja suhdetta ulkoiseen maailmaan - vaikuttaa syvällisesti ja monella tavalla terveyteen ja sen kokemiseen. Optimistinen, tulevaisuuteen valoisasti suhtautuva ihminen sairastuu harvemmin kuin hänen kyyninen ja aggressiivinen tuttavansa. Sairastumisvaarassa ovat jonossa etuilevat äkäilijät ja nyrkkiä pöytään lyövät päällepäsmärit.

Elintapojen merkitys ihmisen terveydelle on hyvin suuri. Tupakointi, epäterveellinen ravinto, liiallinen alkoholinkäyttö ja liikunnan puute vaikuttavat monen sairauden syntyyn ja kulkuun. Elintavat omaksutaan ja suhde terveyteen muotoutuu aikaisin. Monien tutkimusten mukaan jo peruskoulun yläasteella voidaan ennustaa, millaiselle "terveysuralle" nuori ihminen myöhemmin joutuu. Tämä ei tarkoita sitä etteikö asioihin voi vaikuttaa myös myöhemmin. Sen sijaan se kertoo siitä, miten tärkeitä elämän kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat terveydelle.

Elintapojen ja terveyden välinen yhteys on usein U- tai J-kirjaimen muotoinen. Kohtuus on hyväksi ja liika pahaksi. Hyviä esimerkkejä ovat alkoholi ja liikunta. Kohtuullinen alkoholin käyttö voi vähentää kuoleman vaaraa, mutta humalajuominen ja jatkuva runsas käyttö lisäävät sitä varmasti. Säännöllinen ja kohtuullinen liikunta edistää varmasti terveyttä, mutta liian rasittavat suoritukset voivat olla terveyden kannalta vaarallisia. Tupakointi on niitä harvoja asioita, joissa kohtuuskin on haitaksi, sillä jo passiivinen tupakoiminen tai muutaman savukkeen polttaminen päivässä haittaavat terveyttä.

Lääketieteen ja terveydenhuollon painopisteen on tällä vuosisadalla ennustettu siirtyvän terveyden edistämiseen. Terveyden edistämistä on yhtä vaikea määritellä kuin terveyttä. Ihminen voi omilla valinnoillaan edistää omaa ja läheistensä terveyttä. Terveys voi kohentua tai heikentyä ihmisten olosuhteiden, vuorovaikutusten, elintapojen ja valintojen tuloksena. Terveyteen vaikuttavat arkiympäristö ja -toiminta sekä tiedot, taidot, keskinäinen tuki ja huolenpito. Yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen valinnat ja toiminta ovat terveyden kannalta usein tärkeämpiä kuin yhteiskunnan tarjoamat terveyspalvelut.

Julkisella vallalla on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisten terveyteen monella tavalla. Terveyden kannalta tärkeitä päätöksiä liittyy elinympäristöön, hyvinvointipalveluihin, koulutukseen, työelämään, sosiaaliseen turvallisuuteen ja tasa-arvoon. Yhteiskunnalla on erityinen vastuu vähäosaisten, vähän koulutusta saaneiden ja syrjäytyvien ihmisten terveydestä. Yksi terveyden edistämisen lähtökohtia on se, että ihmiset ovat erilaisia. Erilaisuutta ja yksilöllisyyttä on monenlaista ja erilaisuutta tuottavia asioita on monia. Terveyden merkitys ihmiselle vaihtelee yksilöstä toiseen ja elämänkulun yhdestä vaiheesta toiseen.

Ihminen itse joutuu aina itse pohtimaan ja päättämään omista valinnoistaan. Vaarojen tunteminen ei kuitenkaan yksin riitä. Riskien hallinta - niiden "kesyttäminen" - onnistuu, jos ihmisillä on riittävästi tietoa, jos hän pystyy soveltamaan tiedon omaan arkeensa ja jos hänellä on taitoja ja halua muuttaa elämäänsä. Tietoa on tarjolla paljon, joskus liikaakin. Vähintään yhteä tärkeitä ovat taito ja motivaatio toteuttaa muutoksia ja/tai vastustaa ympäristön paineita.

Kaikkiin vaaroihin ihminen ei voi vaikuttaa. Lintuinfluenssa tulee, jos on tullakseen, ja luonnon taustasäteilylle altistumme haluammepa tai emme. Osa uhkista ja haitoista on niin pieniä, että niistä ei tarvitse välittää. Elämän hallinnan kannalta on tärkeää mieltää vaaran suuruus. Silloin voi asettaa vastakkain hyödyt ja haitat ja tehdä viisaita valintoja. Lähdenkö ohittamaan tuota autoa, kun tie on liukas ja ainoana hyötynä on kahta minuuttia aikaisempi saapuminen kotipihalle? Olenko valmis lyhentämään elämääni seitsemällä vuodella savukkeen antaman mielihyvän vuoksi? Tilaanpas herkullisen pihvin ja lasin punaviiniä - illallinen kruunaa päivän ja terveydelle koituva riski ei sittenkään ole suuren suuri.

Hoitavan lääketieteen merkitys ihmisten terveyden kannalta kasvaa koko ajan lääketieteen edistyessä. Sen saavutusten hyödyntämistä rajoittaa kuitenkin raha, sillä kuilu yhteiskunnan voimavarojen ja lääketieteen mahdollisuuksien välillä kasvaa koko ajan. Ristiriita voidaan ratkaista vain panostamalla voimakkaasti sairauksien ehkäisyyn. Talkoisiin tarvitaan koko yhteiskunta, sillä terveyttä tehdään usein enemmän ja halvemmalla muilla sektoreilla kuin terveydenhuollossa. Teiden hiekoittaminen liukkaalla kelillä maksaa vähemmän kuin kaatumisesta johtuvan lonkkamurtuman tai aivoruhjeen hoito. Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy estää alkoholiongelmia paremmin kuin kallis ja usein tehoton vieroitushoito.

Myös lääketieteellisen tutkimuksen painopiste on siirtymässä sairauksien ehkäisyyn. Jos nuoruusiän diabeteksen - Tyypin 1 diabeteksen - syntyä koskeva virusteoria osoittautuu oikeaksi, estetään sairautta ensi vuosikymmenellä rokotteen avulla. Kun allergioiden lisääntymisen syyt on selvitetty, voidaan käynnistää kansallinen ohjelma allergioiden ehkäisemiseksi ja vähentää radikaalisti hoidon kustannuksia. Jos minä olisin päättämässä terveysrahan käytöstä, sijoittaisin nykyistä enemmän sairauksien syntymekanismeja ja niiden ehkäisyä koskevaan tutkimukseen. Jalmari ja Rauha Ahokas olivat viisikymmentä vuotta sitten aikaansa edellä - he näkivät, kuinka suuri merkitys tutkimuksella on ihmisten terveyden kannalta.

Mitä on tapahtunut ja tapahtumassa niille ongelmille, joista Jalmari ja Rauha Ahokas kantoivat huolta perustaessaan nimeänsä kantavan säätiön? Mielenterveyttä koskevat tiedot ovat ristiriitaisia. Väestötutkimusten perusteella mielenterveys ei ole huonontunut, ja esimerkiksi skitsofrenia näyttää olevan harvinaistumassa. Itsemurhakuolleisuus on 1990-luvun alun jälkeen vähentynyt lähes puolella. Syitä on monia: uudet tehokkaat masennuslääkkeet, huomion kiinnittäminen itsemurhavaarassa oleviin ja masennukseen liittyvän häpeäntunteiden väheneminen.

Myös kielteistä kehitystä on tapahtunut. Mielenterveyden ongelmien takia jäädään eläkkeelle enemmän kuin koskaan. Lasten ja nuorten mielenterveydestä kannetaan kasvavaa huolta ja aiheesta, kuten viime päivien tapahtumat ovat osoittaneet. Suomalaisten pahin terveysuhka on tänään päihteiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttö. Alkoholin kulutus kasvaa ja alkoholisairaudet ja -kuolemat yleistyvät. Ongelmina ovat sekä jatkuvasti kasvava kokonaiskulutus että edelleen humalahakuinen alkoholikulttuuri. Alkoholipolitiikassa olemme täydellisesti epäonnistuneet.

Keuhkosairaudet ovat muuttaneet luonnettaan viidessäkymmenessä vuodessa. Astma ja allergiat yleistyvät, mutta niistä johtuva kuolleisuus on hyvällä hoidolla pystytty lähes kokonaan poistamaan. Krooninen keuhkoputken tulehdus ja keuhkoahtaumatauti harvinaistuvat tupakoinnin vähentyessä ja keuhkotuberkuloosi on voitettu, toivottavasti lopullisesti.

Aineenvaihduntasairauksien kirjo muuttuu koko ajan. Useimmiten lapsuudessa alkava Tyypin 1 diabetes on jatkuvasti yleistynyt, toistaiseksi tuntemattomista syistä. Tyypin 2 diabeteksesta on lihavuuden lisääntyessä tullut kansantauti, joka on ohittamassa syövän ja nousemassa sepelvaltimotaudin rinnalle eniten väestölle terveyshaittoja aiheuttavana sairautena. Monet muut hormonisairaudet pystytään sen sijaan tehokkaasti hoitamaan.

Elintason paranemisesta ja lääketieteen kehityksestä johtuen elämme yhä vanhemmiksi ja yhä terveempänä. Sen jälkeen kun Jalmari ja Rauha Ahokas perustivat nimeään kantavan säätiön 50 vuotta sitten suomalaisten elinajan odote eli keskimääräinen elinikä on kasvanut viidellätoista vuodella. Kun suomalainen mies vuonna 1957 eli noin 64 vuotta ja nainen 71 vuotta, elää mies tällä hetkellä keskimäärin lähes 76 vuotta ja nainen 83 vuotta - tusina vuosia lisää viidessä vuosikymmenessä.

Väestön elinajan odote tulee edelleen pitenemään. Uskon, että ainakin kolme viidestä lapsenlapsestani elää satavuotiaiksi edellyttäen, että ilmaston muutos tai ydinsota eivät tuhoa elämää maapallolla. Ihmislajin maksimielinikä ei sen sijaan näytä kasvavan - se on edelleen 115 ja 125 vuoden välillä. Onnistutaanko siihenkin lääketieteen keinoin vaikuttamaan, sen näyttää aika. Jotkut yltiöpäiset ikääntymisen tutkijat arvelevat, että näillä hetkillä syntyy lapsi, jolla on teoreettiset mahdollisuudet elää satoja vuosia. Onko se hyvä asia vai huono asia, sitä ei meistä kukaan pysty tänään ennustamaan.

Haluan omasta puolestani onnitella juhlivaa Säätiötä ja kiittää siitä huomionosoituksesta, jonka osalleni on tullut.